Elävä ukkosenjohdatin

Turun keskiaikamarkkinat

Hirvittävästä helteestä huolimatta keskiaikamarkkinat pidettiin, kuten joka vuosi. Olen nyt kolmena peräkkäisenä vuotena käynyt keskiaikamarkkinoilla ja hiljalleen alkaa muistaa kojujen sijainnit ulkoa. Mukaan oli tullut muutama uusi kauppiaskin uusine tuotteineen, mikä oli virkistävää. Tänä vuonna mukaan tarttui kaksi puista rasiaa, kolmen euron pärevene ja anopille huopakukka. Nettikauppa teki oharit, joten äitienpäivälahja myöhästyi pahemman kerran. Huopakukka ruukussa toimitti äitienpäivälahjan virkaa ja kovasti kukka on kuulemma herättänyt ihastusta uudessa kodissaan. Olisi pitänyt napata kuva ennen kuin annoin sen eteenpäin…

Meille tuli vieraita pääkaupunkiseudulta saakka pyörimään markkinahulinaan ja katsomaan turnajaisia. Kun olimme aikamme kuljeksineet markkina-alueella ja nähneet kuinka nainen suureen ääneen syytti ukkoa paskan kalan myynnistä alkoi sataa. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja pakenimme sadetta ja ukkosta Red Hot Chilis Bar & Grilliin ruokatauolle. Meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen turnajaisten alkamista. Ruuan tuleminen sitten kestikin sen lähes kaksi tuntia. Alle vartissa hotkimme sapuskat naamaan ja ravasimme kiireen vilkkaa turnajaisalueelle.

 Mikä pettymys! Turnajaiset oli peruttu sateen ja erityisesti ukkosen takia. Peltiasuiset ritarit peitsineen kun eivät halua riehua kentällä elävinä ukkosenjohdattimina ukkossäässä. Samat liput olisivat käyneet myöhempäänkin näytökseen, mutta meidän täytyi palata kotiin ulkoiluttamaan Rini ja Turkuun tulleesta kaupunkiseurueesta yhden täytyi vielä ehtiä yhdeksäksi töihin. Harmissamme jouduimme siis jättämään turnajaiset väliin. Rahat palautettiin kiltisti.

Kyllä Rini olisi tykännyt...

Huolimatta huonosta säästä ja perutusta esityksestä mieliala oli ihan hyvä. Oli ollut mukava viettää päivää kaveriporukan kanssa. Minä olin napsinut kameralla kuvan kaikesta eläinaiheisesta mitä satuin näkemään. Olisin kertonut tässä blogissa mielelläni enemmän turnajaisista, mutta se taitaa jäädä ensi vuoteen ellen sitten pääse Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille.

Minusta kaikkein viihdyttävimmät kaverille markkinoilla olivat villipossuvauvat! Kun tulimme markkina-alueelle olivat possut omassa laatikossaan päiväunilla ja kun menimme katsomaan niitä uudelleen peruuntuneiden turnajaisten jälkeen oli koko boksi hävinnyt. Mutristelin jo huulia pettyneenä kun vieressä ollut mies kertoi, että possut ovat jo autonperässä ja niitä saa käydä katsomassa jos haluaa.

Minulta osaltani reissu ei mennyt pieleen kun pääsin morjenstamaan pikkuvillipossuja. Söpöläiset tonkivat laatikonpohjaa eivätkä stressanneet uteliaista silmäpareista. Mies, joka ilmeisesti omistaa possut, kertoi että vasemmanpuoleinen possu on ihan oikea stara. Jos oikein muistan niin kyseinen possu oli ollut KarjuRockin mainoksessa.