Suomalaisia poliisikoiria työssä
Poliisikoira raateli lapsen. Poliisikoira söi puudelin. Poliisikoira varasti juopon kihlasormuksen. Lehdet jaksavat kyllä raportoida ahkerasti kaiken negatiivisen mitä poliisikoirat tekevät, mutta missä ovat isot otsikot rikoksista joiden ratkaisemisessa poliisikoirilla on ollut merkittävä rooli? En vähättele ikäviä asioita, joita poliisikoirat ovat tehneet. Pelkkien iltapäivälehtien juorujen perusteella on kuitenkin mahdoton sanoa onko syyllinen koira, koirankäsittelijä vai ns. uhri. Lehtijuttujen perusteella voisi luulla, että poliisikoirat ovat hirvittäviä raivohulluja petoja, jotka käyvät heti kun hihna tippuu omistajan kädestä viattomien ihmisten ja eläinten kimppuun.
Päivi Romppainen on kantanut oman kortensa kekoon tuodakseen julki kaiken sen hyvän, mitä poliisikoirat tekevät ja kirjoittanut Vainun varassa. Kirja kertoo jälki-, huume-, palo-, räjähde-, tunnistus- ja ruumiskoirien työstä. Kirjassa on tositarinoita suomalaisten poliisien ja poliisikoirien yhteistyöstä. Tarinoiden tapahtumat, ihmiset ja koirat ovat todellisia vaikka joillain ihmisillä onkin keksityt nimet. Tarinoiden lisäksi kirja kertoo koirien kouluttamisesta eri tehtäviin, poliisikoiratoiminnan alusta, koirien hajuaistista sekä partio- ja erikoiskoirista yleisesti. Vainun varassa on vuodelta 2007, joten poliisikoiratoiminta on saattanut muuttua ja kehittyä sitten kirjan kirjoittamisen.
Kun aloitin kirjan lukemisen pelkäsin, että tarinat olisi kirjoitettu tylsään raporttityyliin. Esim. konstaapeli Vuori ja poliisikoira Reta saapuivat Hämeenkatu kahteen kello 13.27 helmikuun seitsemäntenä päivänä. Kello 13.43 konstaapeli Vuori suoritti pidätyksen. Kirjan teksti on kuitenkin juuri sopivan kaunokirjallisuussävytteistä. Eikä kirjailija ole sortunut käyttämään liiaksi ammattikieltä, joka olisi asianvihkiytymättömälle kuin hepreaa. Sen sijaan kirja avautuu maallikollekin ilman hikipisaroita.
" Taurinen unohti huvilan ja lähti juoksemaan puolen kilometrin päähän, missä mies oli viimeksi nähty. Neljän tunnin hölkkä tuntui saaneen viimein merkityksen, kun mies oli lähes näkyvissä. Itse asiassa hänen pelinsä olisi pian pelattu.
Tauriainen saapui talon pihaan yhtä aikaa poliisipartion kanssa.-Pysähdy, tai päästän poliisikoiran irti! Tauriainen huusi.
Murtomies pysähtyi välittömästi nähtyään poliisikoiran. Tauriainen lähestyi miestä Astor hihnassa ja antoi koiran haukkua. Astor antoi ymmärtää, kuka olisi vastassa, jos mies pyrkisi karkuun. Poliisipartio suoritti pidätyksen Tauriaisen turvatessa Astorin kanssa tilanteen.
-Et ole voinut tulla perässä sieltä asti, mistä ajoin ulos, mies väitti.
Matkaa ulosajon ja pidätyksen välille oli kertynyt yhteensä kaksikymmentä kilometriä.
-Kyllä vain, Tauriainen totesi, eikä yrittänyt edes piilotella äänessään karehtivaa mielihyvää. "
Päivi Romppainen, Vainun varassa - suomalaisia poliisikoiria työssä. Sivut 77-78.
Minulla, kuten varmasti monella muullakin, on jo tiedossa, että poliisikoiria käytetään niin eksyneiden kuin rikollistenkin jäljittämiseen, huumeiden, räjähteiden ja ruumiiden etsintään. Lisäksi on yleistä tietoa, että poliisikoiria käytetään poliisin voimankäytön apuvälineenä. Palo- ja tunnistuskoirat olivat minulle kuitenkin aivan uusi asia.
 |
| Palokoiranohjaaja Heli Jalander ja palokoira Taimi työn touhussa. |
Palopaikalla palokoira osoittaa mistä kohtaa näytteet kannattaa ottaa ja onko palo aloitettu sytytysnesteillä. Palokoira vähentää turhien näytteiden ottamista ja tutkijoiden työtä. Ennen kaikkea palokoira paljastaa tuhopoltot. Tunnistuskoira puolestaan pystyy yhdistämään esineessä olevan ihmisen hajun ihmiseen, joka on pidellyt esinettä. Hajutunnistus on oikeudessa pätevä aihetodiste.
Romppaisen teos kertoo käytännön tasolla kuinka monipuolista poliisikoirien työ on. Tarinat muistuttavat myös siitä, kuinka poliisikoirat ovat työajan ulkopuolella aivan tavallisia lemmikkejä ja perheenjäseniä. Kirja on ylistys poliisien ja poliisikoirien kovalle työlle, mutta ennen kaikkea se kertoo ihmisen ja eläimen yhteistyöstä.
Suositten Vainun varassa-kirjaa jokaiselle poliisikoirien työstä ja koiratarinoista kiinnostuneella. Kirja raottaa verhoa poliisien ja poliisikoirien maailmaan. Myös jokaisen, joka pitää poliisikoiria raivohulluina petoina ja poliisikoiratoimintaa yhteiskunnan varojen tuhlaamisena, kannattaa lukea tämä opus.
 |
| Kansi: Markko Taina Kuva: Tapani Romppainen Kuvassa Jarkko Turunen ja Pumba |
